Wallace Roney: Home. HighNote 2012.

Wallace Roney löi itsensä läpi 80-luvulla keikkailemalla rumpali Tony Williamsin ja levyttämällä basisti Ron Carterin kanssa.

                      Molemmat olivat Miles Davisin yhtyeen entisiä jäseniä, mutta tuskin muutoinkaan oli epäilyjä siitä, etteikö Roney olisi ollut uskollinen oppipoika. Varsinkin sordiinolla Roney suorastaan kanavoi esikuvaansa, samoin ajelehtiessaan hieman tempon perässä tai edellä. Muutoin soundi on pisteliäämpi ja Davisin öljytyn silkin sijaan kornettimaisen honottava.

                      Kypsyminen taiteilijana on tietysti edellyttänyt tinkimätöntä näkemystä ja korutonta varmuutta valitusta linjasta, kuten jo parhaiden levytysten nimet kertovat: No Room for Argument (2000) ja Jazz (2007). Niiden rinnalla uusi Home, ”Koti”, kuulostaa nöyrältä tunnustukselta juurille.

                      Kuin varmuuden varoiksi Home alkaa Wayne Shorterin sävellyksellä ja jatkuu John McLaughinilla. Toinen Davisin soittokumppani klassisesta kokoonpanosta, toinen fuusiokaudelta.

                      Se tarkoittaa, että todistelun aika on ohi, ja Roneyn synkänpuoleinen, melankolinen muusikkous nousee vaivattomasti esiin omana itsenään myös silloin kun vertailua esikuviin ei voi eikä pidä välttää.