Moni haluaa kuulla Wynton Marsaliksen trumpettia, mutta
harva niin mieluusti kuin Marsalis haluaa kuulla omaa ääntään.
Uudella
levyllä He and She kasvattajana ja jazzin historioitsijana kiistattoman merkittävä muusikko on laajentanut repertuaariaan runouteen.
Perinteisiin muotoihin ragtimesta valssiin ja shufflesta kuubalaisesta
danzóniin perustuvien kappaleiden välissä on tällä kertaa lausuntaa.
Häiriötekijä
ei ole suuri, eivätkä Marsaliksen omat tekstit edes huonoja. Niitä vain vaivaa
sama teennäinen kansanomaisuus, joka on tehnyt Marsaliksen hyvästä ystävästä
Maya Angelousta mustan Amerikan Heli Laaksosen.
Sanan
ja musiikin kytkös on silti pakko myöntää. ”Tanssista” ja ”muistamisesta” Marsaliksen
kvintetti todellakin soittaa.
Varhaisen ja vähän moderninkin jazzin
eri lajien karakteristiikkaa hyvin tunteva voi pyörittää levyä lautasella kuin
syvällistä tutkielmaa, muut potkivat matot syrjään. Kaikesta kulturellista mahtailustaan
huolimatta He and She on Wynton
Marsaliksen välittömästi nautittavin levy vuosikausiin – ja todellinen aarre
kaikille vähän erilaisemman häävalssin metsästäjille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti