Vaikka Bad Plus on trio vailla nimellistä johtajaa, sen
teatraalinen tapa muokata nykypäivän pop- ja rockhittejä jazzversioiksi seuraa
hyvin pitkälti pianisti Ethan Iversonin vetämiä linjauksia. Siksi onkin hyvä
pitkästä aikaa kuulla, miten Iverson reagoi voimakastahtoisempiin
soittokumppaneihin.
Miles Davisin kanssa soittanut basisti Ron Carter on elävä legenda ja
Iversonin ikätoveri Nasheet Waits on hänkin ollut tähtien luottorumpali siitä
alkaen kun ura käynnistyi Max Roachin mentoroimana.
Tätä
taustaa vasten on ilmeistä, ettei rytmiryhmän ote sekoa, vaikka satunnainen
kuulija luulisi Iversonin rytmivaihdosten johtuvan CD-levyn jumittumisesta.
Iversonin omalla nimellä julkaistu The Purity of the Turf sisältääkin enemmän
muusikoiden aitoa dialogia kuin puoli tusinaa Bad Plus –levyä, joissa basistin
ja rumpalin rooli pienenee usein Iversonin luoman draaman lavasteeksi.
Levyn
nimi lupaa paluuta jazzin perusteisiin, mikä tosin Iversonin kohdalla
tarkoittaa, että jazz-standardien tulkinnoissa korostuvat vaikutteet Thelonius
Monkilta ja Jaki Byardilta. Poikkeuksellinen, jazzin valtavirtaa noudattava
versio Benny Golsonin melodiasta "Along Came Betty" osoittaa, miksi näin on
hyvä:
Iversonin
vahvuuksia ovat virtuoosinen instrumentin hallinta molemmilla käsillä ja
ironinen älyllisyys. Sen sijaan puutteet tulevat esiin kun tulkittava
materiaali kaipaisi lisää sointivärejä.
