Vijay Iyer Trio on
kotimaansa Amerikan seuratuimpia kokoonpanoja. Uuden levyn suunta ei kuitenkaan
enää ole askel eteenpäin, kohti vapaampaa improvisointia. Pikemminkin
Break Stuff poukkoilee edestakaisin trion johtajan romanttisten ja
avantgardististen vaistojen välillä.
Levyn toinen raita Chorale kertoo
oikeastaan jo kaiken. Barokkimaisesti alkava melankolia hajoaa klassistiseen koristeluun,
jossa basson ja rumpujen orkesterillinen tausta korostaa pianisti Iyerin
teknisyyttä ja musiikillista johtajuutta.
Iyerin ilmeiset vaikutteet ovat
aikalaisilta ja hieman jazzin valtavirran ulkopuolelta. Instrumentin
kaikupohjaa hyödyntävä raskas vasen käsi on kuin Bad Plus Trion Ethan Iversin.
Tanssittavasta teknosta rytmisiä ideoita löytävä, herkkä oikea käsi on kuin
E.S.T:n Esbjörn Svenssonin.
Tiensä selkeyttämiseksi Iyerin
kannattaisikin uran tässä vaiheessa tehdä levyllinen standardeja. Break
Stuffilla tulkitut Billy Strayhornin "Blood Count" ja Thelonius Monkin "Work" kertovat jo nyt enemmän Iyerin henkilökohtaisista pyrinnöistä kuin kaoottisiksi
käyvät omat sävellykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti