Älkää soittako tätä levyä koomapotilaille.
Trumpetisti
Nicholas Paytonin valitsemat tempot ovat enimmäkseen lyijyisiä ja raukeita,
vaikka alun perin mielessä lienee ollut rento ja viileä.
Hyvää on kvintetin täydentävä
lyömäsoittaja, joka pitää rytmit ennakoimattomina. Huonoa se, että etevä
pianisti Kevin Hays on sidottu liian usein fender rhodesilla tunnelmoivaksi
taustoittajaksi. Vahvin valtti on Paytonin oma, vatsan pohjasta lähtevä soundi.
Siihen on vuosien myötä tullut yhä enemmän trumpettilegenda Clark Terryn
silkkiä ja samettia.
Kokonaisuutena Into the
Blue tuo levykantta myöten mieleen 1950-luvun Moodsville-sarjan, jolla
tuottaja Orrin Keepnews yritti silottaa muiden muassa Coleman Hawkinsin tietä
pop-markkinoille.
Perinteisestä kutujatsista
Paytonin silti erottaa tietty traaginen väritys. Haikea, leijuva versio Jerry
Goldsmithin elokuvasävelestä "Chinatown" on ehkä puhdasta nostalgiaa, mutta levyn avausraita "Drusilla" tuo mieleen sydänsuruja lopullisemmat
menetykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti